Rakkaat lapseni. Minulta ei aikani päättyessä  tule todennäköisesti jäämään suuria omaisuuksia teille jaettavaksi. Ei että raha korvaisi kipeän menetyksen, mutta jotain lohtua siitä ehkä on. Jääköön minulta teille mitä tahansa, niin olkoon se teille tasapuolisesti. Uskoisin että teidän isoveljenne( yhtälailla minulle rakas) tulee saamaan äitinsä puolen vaarilta sitä omaisuuttakin, joten en tee testamenttia erikseen häntä muistaakseni. 

Meidän kotitalo menee varmaan jyrän alle, myykää tontti pois tai rakentakoon joku teistä siihen uuden ja hienomman kodin. Ihan sama se. Tärkeimpänä asiana tahdon teille kertoa, kuinka rakkaita te olette minulle. Jokainen teistä, yhtä paljon. Olen ylpeä teistä, ja teillä on jokaisella vahvuutenne. Jokainen teistä kirjoittaa oman elämänsä tarinaa, ja olen iloinen että olen saanut olla siinä tarinassa mukana. Jokainen teistä seuraa omia polkujaan, niitä tulee olemaan useampia. Joskus polku on tukittu. Seuratkaa silloin toista, tai tehkää ihan uusi siitä vierestä. Toivon teille rohkeutta elää, uskallusta heittäytyä ja kuunnella vaistojanne. Unelmoikaa, ja tehkää töitä niiden unelmien toteuttamiseksi. Suosittelen isoja ja pieniä unelmia, niitä pienempiä on helpompi lähteä toteuttamaan ja ne antavat uutta voimaa unelmoida lisää. Saa pelätä, saa jännittää. Pyydän teitä yrittämään siitä huolimatta.

Minua sanottiin lapsena ja nuorena hiljaiseksi, ujoksi, laiskaksikin, nössöksi, jopa niinkin pitkälle joku taisi mennä että minusta ei tule koskaan mitään. Kaikki nämä sanotut loukkaukset kertovat enemmän niiden sanojasta, kuin minusta. Olin pitkään ujo ja arka, mutta en siinä negatiivisessa sävyssä kuin mitä niiden sanojat tarkoittivat. En ollut valmis vielä isoihin askeliin. Se päivä tuli kyllä, kun olin. Uskoisin jopa, että niin oli tarkoitettu.

En saanut lukion jälkeen uutta opiskelupaikkaa. Kesätyöksi keräsin vadelmia marjatilalla. En niitä ehtinyt kauaa kerätä, kun sain mahdollisuuden lähteä Englantiin Au-pairiksi. Se onkin jo kokonaan oma tarinansa, mutta edelleen uskon, että niin oli tarkoitettu. Uusi elämä Englannissa oli mahtava kokemus, vaikka olikin koettelemuksia täynnä. Sain mahdollisuuden olla oma itseni, ja ylipäätään selvittää kuka ja millainen olen. Rakentaa ihan oman elämän. Nähdä ihan uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin vailla ennakkoluuloja. Oma äitini ja mummuni olivat suurimmat tukeni muutossani Englantiin, he myös uskoivat että jokaisella on omat polkunsa seurattavanaan. <3  

Uskon teihin, jokaiseen viiteen teistä. Tukekaa toisianne. Toivon, että saan olla mukana teidän poluillanne kulkemassa mahdollisimman kauan, ja olla paikalla, kun eniten minua tarvitsette. Ja jos en ole, niin tietäkää että rakastan teitä aina. 

Äiti/Tiisku